usko ystävyyteen sai kovan kolauksen. millä tavalla olen ollut tärkeä.

uskon kyllä, että joskus palataan. mutta luottamus siihen, että toinen on ns. käytettävissä, saatavilla, on olennainen osa ystävyyttä. ehkä ystävyytemme muuttui "vain" ihmissuhteeksi. tai ehkä ystävyytemme on ollut vasta muotoutumassa. ja nyt testautuu.

sanoisin kyllä jotain. mutta nyt se tuntuu vaikealle. ei itse sanominen, vaan historian painolasti. olen, liian usein, tuonut tunteitani ja ajatuksiani hänelle esiin. olin rakastunut kyseiseen ihmiseen. en enää jaksaisi olla se, joka nostaa kissoja pöydälle. "kissoja" omasta päästäni ja omasta sydämestäni.