Moimoi. Paluuta vanhaan, hippusella uutta ajatusta. Mietin, kuinka avoimesti voin kirjoittaa. Rakkaudesta, yksinäisyydestä. Lopullisesta yksinäisyydestä - kuitenkin kaikki lopulta olemme yksin, teemme omat päätöksemme elämässämme. Entä ne, jotka eivät voi itse tehdä päätöksiään - ovatko he vähemmän yksin? Kokijoina ainakin? Mutta jos on kohtalotovereita, niin sitten kokemuksenkin voi ainakin jossain määrin jakaa?