Jos tätä jatkuu kovin pitkälle, tämä on kai vakavaa, huolestuttavaa. Tajusin eilen, että voisin keksiä itselleni mielikuvitusmiehen. Niin kuin pienillä lapsilla voi olla mielikuvituskavereita. Roope-nimi kuulosti hyvälle. Mies ois jonkun verran mua pidempi (joo, olen kangistunut kulttuurisiin kaavoihin, totta; mut tää on vain kuvittelua, oikeessa elämässä mies on - just se mikä on). Sit hänellä ois sellaset jonkun verran pitkät hiukset. Ja kohtalaisen urheilullinen, lihaksikas kroppa. Saa vähän mahaakin olla.

Nukahdin taas hetkeksi nalle sylissäni. Sekin lohduttaa vähän, hellyydenkipeää.